In Defense tarkastelee uudelleen paljon parjattua cover-artistia tai -albumia ja kysyy: ”Oliko se tosiaan niin huono kuin kaikki tuo?”

Ikoninen kosketinsoittimien intro, high-hatin kolina ja sitten Bruce Springsteenin kuolemattomat sanat ”Blinded by the Light”.” Paitsi että se ei ole Bruce, joka laulaa: se on Chris Thompson, Manfred Mann’s Earth Bandin laulaja, joka coveroi Springsteenin vuoden 1973 debyyttialbumin Greetings From Asbury Park, N.J.

Jos luit eilen julkaistun Cover Me:n listan parhaista Springsteen-covereista, olit luultavasti joko järkyttynyt tai huojentunut, ettet nähnyt Springsteenin coveria listalla. Olin vielä yllättyneempi siitä, että se hylättiin mukaan. Onhan se ainoa Springsteenin säveltämä kappale, joka on noussut Billboardin listaykköseksi. (Toimittajan huomautus: minäkään en voinut uskoa sitä, mutta se on totta – kolme viidettä sijaa, kaksi kakkosta, ei muita ykkösiä). En löytänyt yhtään mainintaa siitä kaikkien aikojen huonoimpien cover-kappaleiden kokoelmista. Joten sen sijaan, että olisin kirjoittanut listaa varten yksinkertaisen kappaleen, jossa selitän, miksi se on vankka cover, kirjoitin sen sijaan tämän artikkelin ”lohkare olkapäälläni”.

Manfred Mann on eteläafrikkalaisen rokkarin Manfred Sepse Lubowitzin taiteilijanimi. The Earth Band oli itse asiassa kolmas hänen nimeään kantava yhtye. Ensimmäinen inkarnaatio, nimeltään yksinkertaisesti Manfred Mann, teki hittejä coveroinneilla: Vuoden 1964 ”Do Wah Diddy Diddy” ja vuoden 1968 ”The Mighty Quinn”. Alkuperäinen ryhmä hajosi, mutta Mann itse perusti myöhemmin Manfred Mann Chapter Three -yhtyeen 60-luvun lopulla ja sitten Manfred Mann’s Earth Bandin 70-luvun alussa. Legioonat rock-faneja eivät luultavasti olisi koskaan kuulleet tai edes ajatelleet ”Blinded by the Lightia”, ellei ryhmä olisi coveroinut sitä. Internetiä edeltävällä aikakaudella monet ihmiset eivät tienneet, että Earth Bandin versio oli cover, koska he eivät voineet tietää, että oli olemassa alkuperäinenkin.

Springsteen julkaisi kappaleen ensimmäisen kerran vuonna 1973 ilmestyneellä albumillaan Greetings From Asbury Park, N.J. Vaikka albumia pidettiin klassikkona rock-kriitikoiden ja hardcore-fanien keskuudessa, se ei koskaan myynyt Springsteenin mittapuulla erityisen hyvin. Kultaa (500 000 myytyä kappaletta) kesti viisi vuotta ja platinaa (miljoona kappaletta) kahdeksantoista vuotta. Toinen virstanpylväs johtunee siitä, että se julkaistiin ensimmäisen kerran CD:llä Yhdysvalloissa vuonna 1988 ja monet vinyylin omistajat yksinkertaisesti ostivat sen uudelleen. Ellei sinulla ollut tätä levyä, on luultavasti epätodennäköistä, että olisit kuullut alkuperäistä ”Blinded by the Lightia”, sillä radiossa sitä esitettiin vain vähän, eikä Columbia Records lisännyt sitä mihinkään kokoelmiin tai livealbumeihin ennen vuotta 2003. Vaikka olisitkin nähnyt Springsteenin livenä konsertissa, on todennäköistä, ettet ole myöskään kuullut hänen soittavan sitä, sillä Setlists.fm listaa sen hänen 140. soitetuimmaksi kappaleekseen.

Kappale on olemassa vain siksi, että Springsteenin saatua albumin valmiiksi Columbian pääjohtaja Clive Davis hylkäsi sen sanomalla, ettei siitä ole hittisinglejä. Niinpä Springsteen kirjoitti sekä ”Blinded by the Lightin” että ”Spirit in the Nightin”. Historian ylevästä näkökulmasta katsottuna Davisin ohjeet osoittautuisivat tärkeiksi Springsteenin uran kannalta, vaikka se ei nostanutkaan albumin alkumyyntiä. Vaikka ”Spirit in the Night”-kappaleesta tulisi myöhemmin Springsteenin livekokoonpanojen peruspilari, ”Blinded by the Light” floppasi, kun se julkaistiin singlenä. Rolling Stonen mukaan ”sitä myytiin tuolloin itse asiassa niin vähän kappaleita, että alkuperäisen 45 kappaleen varastokopiot ovat nykyään hänen laajan diskografiansa harvinaisimpia ja halutuimpia kohteita.”

Kaupallisen menestyksen puute ei vähennä kappaleen laatua – se ei vain ole radioystävällinen sovitus. Springsteenin alkuperäisteos kuulostaa Bob Dylanin tajunnanvirran rönsyilyn ja varhaisen rock n’ roll -kappaleen risteytykseltä toisesta ulottuvuudesta. Springsteen on tunnetusti kirjoittanut sanoitukset riimisanakirja kädessään, mikä selittää, miksi ne ovat kuin sana-assosiaatioharjoitus. Kappaleessa on litania lauseita, jotka on koottu yhteen mielenvikaiseen riimittelysarjaan. ”And now in Zanzibar a shootin’ star was ridin’ in a sidecar hummin’ a lunar tune/ Yes, and the avatar said blow the bar but first remove the cookie jar we’re gonna teach those boys to laugh too soon.” Selittäessään sanoja yleisölle VH1:n Storytellers-ohjelman jakson aikana Springsteen varoitti heitä: ”Älkää miettikö koko asiaa liikaa.”

Manfred Mannin coverilla oli täysin erilainen kehityskaari. Warner Brothers julkaisi sen yhtyeen vuoden 1976 The Roaring Silence -albumin avausraidaksi. Yhtye teki kappaleesta seitsemänminuuttisen, prog-rockilla maustetun eepoksen, jossa oli useita liikkeitä ja osioita sekä Thompsonin kohoava laulu. Kappaleesta on olemassa myös kolmeminuuttinen single-editointi, mutta levyversio on huomattavasti parempi lähes kaksiminuuttisella kitarasoololla ja ennen kaikkea kuuluisalla pianoharjoituksella ”Chopsticks.”

Saavutettuaan Billboard-listan ykkössijan vuonna 1977 coverista tuli seuraavien vuosikymmenten aikana klassisen rockin radion vakiokappale, mikä antoi sille lähes loputtoman toisen elämän. Jos kappaleeseen liittyy vielä kiistoja, ne johtuvat siitä, että kun Thompson lauloi sanan ”deuce”, se kuulosti paljolti sanalta ”douche”. Pidän tätä oireena esi-internet-aikakaudesta, jolloin emme voineet googlettaa sanoituksia saadaksemme selville, mitä ihmiset sanoivat. Niinpä kappale ansaitsi paikkansa ”’Scuse me while I kiss this guy” tai ”No thought orgasm in the classroom” rinnalla yhtenä rockin suurista mondegreeneistä. Sekä Springsteen että Mann ovat myöntäneet, että sanoituksellinen väärinkäsitys todennäköisesti vauhditti kannen suosiota. ”Minulla on tunne, että juuri siksi kappale nousi listaykköseksi”, Springsteen sanoi Storytellers-ohjelmassa.

Vanha sanonta ”akateemiset kiistat ovat niin kiihkeitä siksi, ettei vaakalaudalla ole mitään” pitää tässä tapauksessa paikkansa. Joten vaikka ”Blinded by the Light” ei ehkä olekaan paras Springsteen-cover, se on varmasti yksi tärkeimmistä, ja mielestäni sen olisi pitänyt olla Cover Me:n parhaiden Springsteen-coverien listalla. Kuuntele se alta ja kerro mielipiteesi.

Cover Me on nyt Patreonissa! Jos rakastat coverbiisejä, toivomme, että harkitset tukevasi meitä siellä pienellä kuukausittaisella tilauksella. Siellä on joukko eksklusiivisia etuja vain patruunoille: soittolistoja, uutiskirjeitä, latauksia, keskusteluja, gallupeja – helvetti, kerro meille, minkä kappaleen haluaisit kuulla coveroituna, ja me toteutamme sen. Lue lisää Patreonista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *